Turun polkupyöräilijöiden tavoitteena on vähintään 500 pyörän kaupunkipyöräjärjestelmän hankkiminen Turkuun. Perusteluita kaupunkipyörien hankinnalle ja riittävän suurelle järjestelmälle on useita. Kaupunkipyöristä saadut kokemukset Suomesta ja Suomen ulkopuolelta puoltavat kaupunkipyöräjärjestelmän tuomista Turkuun.

Kaupunkipyörien tärkein tehtävä on parantaa joukkoliikenteen palvelutasoa. Kaupunkipyörät mahdollistavat nopean siirtymisen paikasta toiseen 1–5 kilometrin matkoilla, jotka useimmiten koetaan liian pitkiksi kävellä. Tällainen siirtymä on usein osa joukkoliikenteen runkolinjalla tehtävää matkaa – esimerkiksi melkein kaikki Fölin bussit saapuvat Kauppatorille, mutta jos matkustajan päämäärä on toisessa osassa keskustaa, on hänen joko vaihdettava bussia tai käveltävä loppumatka. Tämä ns. viimeisen kilometrin ongelma on joukkoliikennejärjestelmän suunnittelussa suuri haaste. Joukkoliikennelinjastoa on käytännössä mahdoton suunnitella sellaiseksi, että kaikkiin kohteisiin pääsee kohtuullisilla vaihtoajoilla ja lyhyellä kävelymatkalla. Kaupunkipyörät tarjoavat tähän ratkaisun, jolla on kaiken lisäksi erittäin positiivisia sivuvaikutuksia.

Kaupunkipyöräasema toimii siis ikäänkuin julkisen liikenteen asemana, jossa ei ole odotusaikaa ja liikenneväline on käytettävissä kaikkina vuorokaudenaikoina kiinteään hintaan. Kaupunkipyörä osana joukkoliikenteen matkaketjua lyhentää kokonaismatka-aikaa ja tekee joukkoliikenteestä nykyistä näppärämmän vaihtoehdon kaupungissa liikkumiseen.

New Yorkissa kaikki on suurempaa, myös kaupunkipyöräasemilla on kokoa.

Kaupunkipyöräjärjestelmän toinen tarkoitus on toimia pyöräilyn markkinointivälineenä. Järjestelmä tuo pyöräilyä näkyväksi kaupungissa ja madaltaa kynnystä kokeilla pyöräilyä. Esimerkiksi äskettäin ilmestyneessä Turun pyöräilybarometrissa 16 % ei-pyöräilevistä vastaajista ilmoitti syyksi pyöräilynsä vähäisyyteen sen, ettei pyörää ole käytettävissa. Kaupunkipyörää voivat kaikki kuitenkin kokeilla helposti, halvalla ja ilman sitoutumista.

Turku on kaupunkipyöräjärjestelmän kannalta erityisen otollinen kaupunki. Yhdeksän kymmenestä turkulaisesta asuu pyöräilyetäisyydellä Turun keskustasta. Monet yleiset liikennekohteet sijaitsevat pyöräilyyn sopivien matkojen päässä toisistaan.  Esimerkiksi opiskelijat liikkuvat Yo-kylän, yliopistojen ja keskustan välillä. Sairaaloihin ja muihin suuriin työpaikkoihin tullaan töihin linja-autoaseman tai rautatieaseman kautta. Lisäksi kaupunkipyörät edistävät turismia.

Kaupunkipyörät sekoitetaan usein perinteisiin vuokrapyöriin, joita Turussakin on nyt paljon saatavilla. Järjestelmä on kuitenkin periaatteeltaan hyvin erilainen. Siinä missä vuokraajan täytyy huolehtia vuokrapyörästä vuokrauksen ajan ja yleensä palauttaa pyörä vuokrauspaikkaan, kaupunkipyörän voi taas ottaa milloin tahansa käyttöön lähimmältä asemalta ja jättää vaikka toiselle puolelle kaupunkia. Vuokrapyöräjärjestelmä muistuttaa autonvuokrausta,  kaupunkipyöräjärjestelmä taksin käyttöä. Järjestelmän käytettävyyden kannalta asemia tulee olla riittävän paljon. Lisäksi järjestelmän ylläpitäjä on huolehdittava, että kaikilla asemilla on aina pyöriä saatavilla.

Edellä mainituista syistä päätimme eritellä teesissämme järjestelmän laajuuden. Liian harva pyöräasemaverkko, liian pieni määrä pyöriä tai riittämätön kapasiteetintasoitus (pyörien siirto ylitäysiltä asemilta tyhjille) tarkoittavat, ettei järjestelmä aidosti toimi joukkoliikenteenä. Käyttäjän täytyy olla varma siitä, että asemalla on saatavilla pyörä, kun hän sitä tarvitsee. Järjestelmän tulee alusta asti toimia samalla laatutasolla kuin muukin joukkoliikenne.

500 pyörän järjestelmä on Turun kokoiseen kaupunkiin varsin yleinen määrä. Esimerkiksi Turun kokoinen saksalaiskaupunki Kassel hankkii 500 kaupunkipyörän järjestelmän vuonna 2012 ja Ranskassa noin 120 000 asukkaan Orléans  hankki 350 pyörän järjestelmän. Maailmanlaajuisesti kaupunkipyöräjärjestelmät ovat tällä hetkellä vahvassa nosteessa. Noin tuhannessa kaupungissa on järjestelmä käytössä. Uusia järjestelmiä sekä vanhojen laajennuksia otetaan käyttöön melkein kuukausittain.

Helsingissä viime keväänä käyttöön otettu kaupunkipyöräjärjestelmä ylitti kaikki odotukset. Keskimäärin yhdellä pyörällä ajettiin kuusi matkaa vuorokaudessa, mikä on maailmanlaajuisestikin arvioituna suuri määrä. Vaikka moni povasikin järjestelmälle samaa kohtaloa kuin Helsingin surullisenkuuluisalle ensimmäiselle kaupunkipyöräkokeilulle ja oli varma, että pyörät löytyvät Kolera-altaasta ennen juhannusta, ei ainuttakaan pyörää kadonnut koko kauden aikana. Tähän oli pääsyynä se, että nykyaikaisessa järjestelmässä käyttäjät tunnistetaan ja asemat lähettävät järjestelmään tiedon saapuvista ja lähtevistä pyöristä. [1]

Vaikka Helsinki maksaa kaupunkipyöräjärjestelmästään keskimäärin 1,2 miljoonaa euroa vuodessa, tuottavat kaupunkopyörät todellisuudessa kaupungille reilusti voittoa. Kun otetaan huomioon lisääntyneen pyöräilyn tuottamat säästöt terveydenhuollossa ja muissa menokohdissa, kaupunki saa järjestelmästä laskennallisesti tuottoa varovaisimmankin arvion mukaan melkein miljoona euroa vuodessa. Suurin säästöerä on pienentyneissä terveydenhuoltomenoissa. Jo pelkästään työikäisten helsinkiläisten kuolleisuuden väheneminen lisääntyneen liikunnan takia tuottaa yli puolitoista miljoonaa euroa säästöä vuodessa. [2]

Suurin syy kaupunkipyöräjärjestelmän hankkimiseksi onkin sama kuin kaikessa muussakin pyöräilynedistämisessä: se on taloudellisesti erittäin järkevää. Jos edes pieni määrä turkulaisten istumisesta henkilöautoissa ja busseissa saadaan muutettua aktiiviseksi liikkumiseksi, se näkyy terveydenhoitomenoissa, ilmanlaadussa, melutasossa ja kaupungin yleisessä viihtyisyydessä.

[1] Suurmenestykseksi nousseet kaupunkipyörät jäävät talviteloille – ”hyvää kannatti odottaa”

[2] Helsingin kaupunkipyörä- järjestelmä päivitetty Hankesuunnitelma 27.3.2014

Julkaisemme jokaisesta kuntavaaliteesistä blogikirjoituksen, jossa avataan teesien taustoja ja perusteita. Turun polkupyöräilijöiden kuntavaaliteesit ja teesit allekirjoittaneet ehdokkaat: http://www.pyoravaalit.fi/turku