Olimme tänä kesänä kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa Kööpenhaminassa ja Legolandissa lomareissulla. Reissussa tärkeintä oli tietenkin perheen kanssa vietetty aika, mutta Turussa pyöräilevänä lapsiperheenä meille oli kiinnostavaa myös seurata pyöräilykaupunkina tunnetun Kööpenhaminan liikenneratkaisuja.
Aivan ensimmäiseksi tietysti pistää silmään pyörien valtaisa määrä. Pyöriä näkee pysäköitynä ja liikkeessä jatkuvasti ja todella paljon. Liikennemuotona pyöräily näyttäytyy kaupungissa näkökulmastani tasavertaisena liikkumismuotona julkisen liikenteen, jalankulun ja autoilun kanssa. Kööpenhaminassa ei tunnu siltä, että kaikki muut liikennevälineet ovat “alisteisia” autolle, vaan liikennejärjestelmässä kaikki kulkumuodot täydentävät toisiaan. Tämä näkyy koko liikenteen sujuvuutena: myös autojen valtaväylät tuntuivat vetävän hyvin, kun suurin osa kööpenhaminalaisista käyttää liikkumiseen pyörää tai julkisia. Autoja vain oli vähemmän muodostamassa ruuhkia.
Perheenä liikkuessamme käytimme metroa, koska majapaikkamme sijaitsi lähellä metropysäkkiä ja metrot olivat meille ilman pyöriä nopein ja helpoin tapa liikkua. Mutta totta kai minun oli kerran pakko kokeilla myös miltä pyöräily tuntuu maailman yhdessä parhaista pyöräilykaupungeista. Vuokrasin siis Donkey Republicin (sama firma joka toimittaa myös Turusta tutut Fölläri-kaupunkipyörät) oranssin pyörän (samalla sovelluksella kuin Turussa) ja suuntasin Nørrebrogadelle, maailman todennäköisesti vilkkaimmin pyörällä liikennöidylle kadulle.
Kokemus ei sinänsä ollut mitenkään ihmeellinen, tavallista, arkista pyöräilyä. Ja juuri tämä on koko jutun juju: pyöräilyn kuuluu olla kaupungissa tasaisen helppoa, varmaa, luotettavaa, yksinkertaista ja selkeää. Siihen ollaan Kööpenhaminassa pyritty ja päästy. Minun ei tarvinnut missään kohtaa miettiä, että mihinkähän se pyörätie tästä yhtäkkiä hävisi, missä minun kuuluisi olla tai ihmetellä miten rakennustyömaa kuuluisi oikeaoppisesti ohittaa.
Kööpenhaminassa pyörätie näet kulkee lähes jokaisella vähääkään isommalla kadulla kummallakin puolella tietä yksisuuntaisena. Keskellä ovat autokaistat ja ulommaisina jalkakäytävät, jotka on selkeästi erotettu pyörätiestä eri tasoon, jolloin pyöräilijät eivät vahingossa hyppää jalankulkijoiden sekaan, eivätkä jalankulkijat niin helposti eksy pyörätielle. Kaikille on annettu riittävästi tilaa ja kaikkien liikkuminen sujuu helposti ja turvallisesti.
Työmaiden kohdalla jalkakäytävä ja pyörätie laitetaan kiertämään lyhintä reittiä, eli autokaistalta erotetaan väliaikainen pyörätie ja jalkakäytävä tavallista hieman kapeampina, mutta edelleen toisistaan ja autoista selkeästi eroteltuna. Tämä vähentää turhia konflikteja eri kulkumuotojen välillä, kun kaikkien on helppoa ja yksinkertaista ymmärtää mistä kuuluu kulkea.
Kun liikenneinfra on rakennettu näin selkeäksi ja turvalliseksi, on sillä kaksi selvää vaikutusta: ensinnäkin pyöräily on nopein vaihtoehto paikasta toiseen, ja toiseksi kaikenikäiset ihmiset pyöräilevät. Minulla pyöräily Nørrebrosta keskustaan kesti Donkey Republicin appin mukaan 17 minuuttia, kun pyöräilin hyvin rentoon tahtiin enkä kulkenut aivan kaikkein nopeinta reittiä. Perheeni tuli metrolla noin kymmenen minuutin kuluttua. Kuuluisan tanskalaisen pyöräilyaktvistin, Mikael Colville-Andersenin, kirjassa Copenhagenize testattiin matka-aika Nørrebrosta Papirøen-saarelle keskustan eteläpuolelle pyörällä, autolla ja metrolla. Tulokset: auto 37 min, metro 32 min ja pyörä 13 min. Kun pyörä on helpoin ja nopein tapa liikkua, niin kööpenhaminalaiset valitsevat rationaalisesti sen liikkumistavakseen.
Kun vielä pyöräily on tehty turvalliseksi, ei ole ihme, että pyöräilemässä näkee lapsia ja senioreita, nuoria opiskelijoita ja siististi töihin pukeutuneita miehiä ja naisia. Laatikkopyörien kyydissä on pieniä lapsia ja usein myös aikuisia. Pyörän kyydissä kiitää usein myös perheen koira. Pyöräily ei ole pienen urheilullisten ihmisten joukon harrastus, vaan turvallinen ja helppo vaihtoehto kaikille ikään tai fyysiseen kuntoon katsomatta.
Turvallisuus onkin asia, joka eniten kiinnitti huomiota matkan aikana. Paitsi että eri kulkumuodot on selkeästi erotettu toisistaan ja pyörätiet ovat yksisuuntaisia, on kaupunki suunniteltu muutenkin liikenteen turvallisuutta lisääväksi. Suojatiet ovat pitkälti mukulakiveyksellä ja selkeällä kavennuksella muusta ajoradasta erotettuja, mikä pakottaa autoilevan ihmisen hidastamaan vauhtia. Lisäksi pienempiä asuinkatuja on katkottu autoliikenteeltä, mikä estää turhan läpiajon niillä kaduilla, missä ihmiset asuvat ja lapset liikkuvat.
Läpiajon estämisellä on monia hyviä kerrannaisvaikutuksia, joista vähäisin ei ole se, että suurin osa hyvin tiiviistäkin asuinalueista on huomattavan hiljaisia ja rauhallisia. Liikenteen melu ei häiritse, vaan monessa paikassa keskellä kaupunkia kuulee selkeästi lintujen laulavan. Samalla katujen katkaiseminen autoliikenteeltä tekee autoilusta hitaampaa lyhyillä matkoilla, mikä ohjaa käyttämään pyörää tai kulkemaan jalkaisin. Vastapainoksi sitten kööpenhaminalaiset autoilijat saavat hyvin vetävät valtaväylät, niitä tilanteita varten kun on oikeasti tarve lähteä autolla liikkeelle. Kun suurin osa matkoista tehdään muulla kuin autolla (vain 31% kaikista matkoista Kööpenhaminassa tehdään autolla), eivät kadut täyty autoliikenteestä.
Viimeisenä huomiona Kööpenhaminasta jäivät mieleen pienet yksityiskohdat, jotka osoittavat sen, että pyöräily nähdään tärkeänä osana kaupungin liikennejärjestelmää. Paras näistä on se, ettei kaupungissa ole erikseen liikennevaloissa painonappeja, joilla jalankulkijana tai pyöräilijänä pitäisi “pyytää lupa” ylittää katu turvallisesti. Valot vain vaihtuvat automaattisesti, ja pyöräilyn valtaväylillä liikennevalot on rytmitetty keskimääräisen pyöräilijän tahtiin, jolloin vihreä suora nopeuttaa pyöräilyä etenkin ruuhka-aikoina. Toinen, vähemmän merkityksellinen mutta sitäkin hauskempi yksityiskohta ovat nojatelineet pyöräilijöille: ne koostuvat ylempänä olevasta metallitangosta ja alempana olevasta astinlaudasta, jolle voi laskea toisen jalan odottaessa liikennevalojen vaihtumista. Tällaiset mukavat pyöräilykokemusta parantavat yksityiskohdat ovat kuitenkin vain kuorrute kakun päällä: keskeistä on pyöräilyinfran helppous, selkeys ja turvallisuus, sille kaikki rakentuu.
Miika Norro
Lähteet:
Mikael Colville-Andersen: Copenhagenize. The definitive guide to global bicycle urbanism, Island Press 2018.
Mobility facts and figures, City of Copenhagen 2021. ’Mobility facts and figures, City of Copenhagen 2021.
https://radkompetenz.at/wp-content/uploads/2022/03/Copenhagen-Mobility-facts-and-figures-2021.pdf
