Halpaa käyttöpyörää etsiville olen useimmiten suositellut 80/90-luvun kotimaista peruspyörää. Ne ovat kestäviä ja tehty laadukkaista materiaaleista. Jalkajarrullinen on on yleensä huoltovapaampi, mutta kakkospyörää etsiessäni päädyin tällä kertaa itse 21-vaihteiseen maasturiin.
Vuosikymmeniä vanha käytetty voi hyvin kestää ajoa pidempään kuin kauppojen halpispyörät jotka tuntuvat rupsahtavan jo vuodessa tai kahdessa. Niiden materiaalit ovat huonolaatuisia ja osat heikkoja, suunnittelukin vähän sinne päin.
Tunturi Matrixx Kayapo 90-luvulta
Kayapo oli aikanaan hieno ja kallis pyörä, Tunturin toiseksi kallein maastomalli. Tehtaalta Kayapo oli rullannut täydellisellä Shimanon STX-RC-osasarjalla mikä sekin oli kärkimallistoa. Kayapolla ajettiin aikoinaan myös tosissaan kilpaa.
Kayapon ikoniseksikin nimitetty vihreäkeltainen väritys on piirtynyt varmasti pysyvästi monen 90-luvulla varttuneen verkkokalvoille. Itsekin muistan hyvin kyseisen mallin, sen hintaisesta pyörästä sai vain haaveilla tuolloin. Ulkomaalaisia maastureita ei pikkukaupungin liepeillä näkynyt tuolloin kovin paljoa, mitä nyt joku Kuwahara jollakulla.
Vanha maasturi on robusti käyttöpyörä
Pyörää etsiessä suuntasin tällä kertaa katseeni vaihteeksi maastureihin. Kapearenkainen sinkulani on nopea ja kevyt polkea, mutta järeämpi rengastus tuo ajoon huolettomuutta.
Vanhoja laatumaastureita 26 tuuman renkailla saa myös yleensä sangen edullisesti. Keskiönä niissä on useimmiten edullinen ja kestävä nelikanttikeskiö ja jarruina joko v-jarrut tai cantileverit. Osia on tarjolla pääasiassa hyvin, mutta esimerkiksi vaihteistossa voi olla osia mitä ei enää löydä joka kaupasta.
Oma Kayaponi löytyi Kevytpyörä-nimisestä liikkeestä ja lähti mukaan sadalla eurolla. Kevytpyörä on kunnon vanhan ajan pyöräliike ja korjaamo mistä löytyy yleensä aina myös käytettyjä yksilöitä.
Vaikka pyörän olemus oli sangen nuhjuinen repsottavine lokasuojineen, pyörä rullasi herkästi ja vaihteet naksuivat päälle kuten pitääkin. Jarrupalat olivat upouudet ja v-jarrut pysäyttivätkin pyörän napakasti. Vanteissakin oli vielä hyvin jarrupintaa jäljellä.
Pyörä oli siis mainiossa ajokunnossa. Tosin heijastimia ja valoja ei pyörästä löytynyt lainkaan ja renkaiden kyljet halkeilivat pahasti vaikka kulutuspintaa oli vielä reippaasti jäljellä. Kaipaa siis hieman varustelua.
Hyvä pesu tekee ihmeitä
Ketjut olivat hyvässä öljyssä, mutta voimansiirtoon oli kertynyt vuosien saatossa melkoisesti likaa. Irrotin ensimmäiseksi lokasuojat, rikkinäisen pullotelineen ja rapsutin epämääräisen teipin irti rungosta.
Sen jälkeen pyörä sai niskaansa Pinelinen Tehopesua ja Rexin ketjujenpesuainetta. Pinelinen Tehopesu on biohajoava, mutta tehokas pesuaine. Plussana se jättää mäntyöljypohjaisena pinnat kiiltäviksi toisin kuin liuotinpesuaineet.
Voimansiirto jäi vielä vähän likaiseksi, mutta pääsen ainakin paremmin tutkimaan osien kuntoa. Runkoa ja metalliosia olisi tarkoitus myös ehostaa hiovalla autovahalla ja ehkä paikkamaalilla, toki ei tästä mitään museopyörää ole tarkoitus tehdä, mutta vanhan autofiksarin veri vetää kunnostustöihin.
Ketjun ja vaihtajien voitelu
Ketjuihin ja rattaisiin suihkutin teflon-pohjaista voiteluainetta joka ei ole kovaa sotkemaan. Myös vaihtajat ja muut liikkuvat osat saivat osakseen teflonia mutta hieman paksummassa muodossa. Lopuksi pyyhin vielä rätillä ylimääräiset pois.
Renkaat kuntoon
Renkaissa ei kannata kitsastella kakkospyörässäkään. Halpisrenkaiden kanssa rengasrikko on usein nopeasti edessä. Kakkospyörään olisi hyvin riittänyt vaikkapa Schwalben Road Cruiserit joita saa tyyliin Prismasta, mutta päätin silti tilata maailmalla suositut Maxxiksen ruskeakylkiset DTH-renkaat. Tyyli ennenkaikkea!
Valot, heijastimet ja lukko
Takavalopakon alkuajoista asti olen luottanut Reelightin magneettidynamovaloihin ja sellaiset piti tilata Kayapoonkin. En ala kikkalemaan irrotettavien tai ladattavien valojen kanssa eikä koko ajan palavista valoista ole haittaa kesälläkään.
Toinen luottokampe on satulan kiskoihin kiinnittyvä Herrmanssin takaheijastin. Etuheijastin pitää vielä etsiä jostain ja voisi laittaa heijastimia myös pinnoihin.
Pyörän mukana tuli rimpula vaijerilukko, mutta tilasin heti sen tilalle kunnollisen Kryptoniten u-lukon.
Pienelläkin rahalla voi päästä kiinni hyvään pyörään
Itselläni kävi hyvä tuuri ja löysin kelpo yksilön edullisesti ja helposti. Käytettyä pyörää etsiessä ei koskaan tiedä mitä tulee vastaan.
Jos olisin valinnut halvimmat osat ja tarvikkeet, olisi pyörän saanut varusteltua ja renkaat uusittua varmasti alle satasella. Eli alle 200 eurolla hyvä käyttöpyörä joka palvelee takuuvarmasti pidempään kuin onnettomat halpikset.
Tuunaamalla omaan makuun sopivaksi
Vaikka Kayapo rullaakin jo nätisti, saatan hieman muokata sitä itselleni sopivammaksi. Suora ohjaustanko vaihtunee korkeampaan riser-tankoon jotta ajoasennosta tulisi rennompi ja kaupunkiajoon sopivampi.
Ja koska kuljen pyörällä esimerkiksi kauppaan, tarvitsee se myös tilavan etukorin. Alunperin piti siirtää siinkulan Waldin etukori Kayapoon, mutta se ei sovi paikalleen erimallisen etuhaarukan takia.
Kahden pyörän taktiikka
Pahin pelkoni on tällä erää, että Feltin sinkula jää pölyttymään kun komealla Tunturilla on niin mukava rullailla. Lähdin kahden pyörän taktiikkaan ihan siitä syystä, että pyörähuollot palvelevat yleensä vain virka-aikaan ja osia pitää tarpeettoman usein tilata Saksasta. Pahimmillaan pyörä seisoo viikkotolkulla pikkuosan puutteen takia.
Ja kun kerran oli mahdollisuus niin lähdin tämän pyörän kanssa ihan eri suuntaan. Sivusilmällä olen jo tovin katsellut maailmalla trendikkäitä nykyaikaistettuja ysäri-kommuuttereja ja seikkailupyöriä. Ehkäpä Kayapokin pääsee seikkailemaan muuallekin kuin vihreän kortin automarkettiin.
