Tunnen ihmisiä, jotka eivät juurikaan lähde postilaatikkoa kauemmas ilman omaa autoa. Polkupyöräilijä on harvoin näin omistautunut. Toiset pyöräilevät ympäri vuoden, mutta moni hyödyntää liikkumisvälineitä monipuolisemmin. Kun keli huononee, hypätään bussiin, auton rattiin tai vaihdetaan fillari apostolin kyytiin.

Itsekään en meinaa pyöräillä, ihan omaa turvallisuuttanikin ajatellen, läpi talven. Joudun aloittamaan työmatkani aamuruuhkassa bussien keskellä eikä se varsinaisesti innosta jäisellä kelillä. Jos koko matka olisi pyörätietä, voisin harkita. Nuorempana poljin vielä 20 asteen pakkasellakin. Kävellen taas aikaa menee tunnin verran suuntaansa, joten pyörä saa vaihtua bussiin, kun keli heikkenee.

Jos kuitenkin aikoo pyöräillä talven läpi, löytyy siihen apua. Pyörän voi varustaa nastarenkailla ja viiman- sekä pakkasenkestäviä ajo- ja ulkoiluvarusteita on urheiluliikkeet pullollaan.

Autoilijat kehuvat usein, että auton omistaminen tuo vapautta. Itse tunnen saaneeni taloudellisen vapauden pari vuotta sitten, kun luovuin ruotsalaisesta polttoainekrematoriostani. Auton omistaminen maksaa tietyn verran, ajoi sillä kerran kuussa tai kerran päivässä. Verot ja vakuutukset pitää maksaa sekä huolloista ja katsastuksista täytyy huolehtia vuosittain. Minulla ei ole lapsia kuskattavana, mutta tunnen kyllä sellaisia perheitä, joissa on useampikin lapsi, mutta ei omaa autoa. Ihan omasta vapaasta tahdosta.

Tilanteen tullen en kuitenkaan vierasta auton rattiin hyppäämistä, olenhan ajanut autoa työksenikin. Alun perin ajattelin autosta luopuessani, että vuokraan ajopelin, jos on tarvetta. Jos tarve on satunnaista, tulee vuokraaminen selvästi edullisemmaksi kuin omistaminen. En ole kyllä vielä kertaakaan vuokrannut autoa, skootterin sen sijaan vuokrasin yhtenä kesänä.

Itse olen siis pahimman luokan sekakäyttäjä. Työmatkat kuljen bussilla tai pyörällä, lyhyemmät matkat menen mielelläni jalan. Jos on asiaa Paimioon tai Raisioon, bussi kulkee sinnekin. Pidemmät reissut suoritan junalla tai bussilla sen mukaan, mistä satun saamaan halvimman lipun. Kyttään mieluummin tarjouslippuja kuin bensan hintaa. Autoa ajaessani inhosin myös yli kaiken ruuhkassa matelemista. Bussissa sekin sujuu paljon mukavammin, kun voi selata päivän uutiset kännykän ruudulta.

Viime vuonna hankin skootterin, mutta menneenä kesänä ajot jäivät vähiin sähkövian takia. Vanhana autoharrastajana mielessä käy myös aina silloin tällöin harrasteauton ostaminen. Sillä ajeltaisiinkin sitten vain kesäviikonloppuisin. Olen aikoinaan seikkaillut Volvofoorumin reissuilla ja kuulunut myös Ladakerhoon. Tänä kesänä liityin tähän ”fillaristien klubiin”, mutta se ei onneksi estä kulkemasta monipuolisesti.

 

Kirjoittaja

Ville Laasonen