Muistutus Puutarhakadun katu- ja liikennesuunnitelmaehdotuksista 13.11.2017

 

Turun polkupyöräilijät ry, Turpo,  kiittää Turun kaupunkia Puutarhakadun pyörätien jatkosuunnitelmasta. Puutarhakadun kehittäminen on tärkeää, koska se on yksi keskustan merkittävimmistä joen suuntaisista pyöräväylistä, ja tärkeä väylä keskustan sekä Portsan, Patterinhaan ja Ruissalon välillä. On tärkeää, että pyöräilyn pääväylän laatu houkuttelee nykyiset sekä uudet asukkaat liikkumaan kestävällä tavalla.

 

Turpon mielestä Puutarhakadun pyörätiesuunnitelma ei ole laatutasoltaan riittävä, eikä se vastaa pyöräilyn pääväylän tarpeita.

 

  • Väylä on erittäin kapea kaksisuuntaiselle pyöräliikenteelle, mikä tarkoittaa että vastaantulevaa pyöräilijää joutuu helposti väistämään jalkakäytävälle ja hidastamaan ajonopeuden lähes kävelyvauhtiin.
  • Kaksisuuntaisuus tekee liittymisen ajoradan liikenteen ja pyörätien välillä hankalaa ja epäjohdonmukaista sekä kääntymisen Puutarhakadun toisen puolen kiinteistöille mahdottomaksi.
  • Kaksisuuntaisuus aiheuttaa sen, että pyörällä liikkuva ihminen tulee risteykseen autoilijan kannalta odottamattomasta suunnasta ja usein näköesteen takaa. Tämä lisää onnettomuusriskiä risteyksissä ja heikentää pyöräliikenteen sujuvuutta. Suurin osa autoilijan ja pyöräilijän välisistä liikenneonnettomuuksista tapahtuu juuri kaksisuuntaisen pyörätien ja ajoradan risteyksessä.
  • Bussipysäkki tuo bussia odottavat ja bussista tulevat ihmiset suoraan pyörätielle Puutarhakatu 11 kohdalla  (n. pl 340). Pyörällä liikkuva joutuu väistelemään ja varomaan jalankulkijoita pyörätiellä.
  • Reunakivet, myös pinnan tasoon asennetut, jokaisessa pyörätien liittymässä ovat tarpeettomia töyssyjä pyörällä liikkuvalle ja haittaavat sujuvuutta sekä liikenteen seuraamista. Lisäksi reunakivet asennetaan usein liian korkeiksi, jolloin ne aiheuttavat kaatumisriskin.
  • Jalkakäytävän kanssa samaan tasoon rakennettu pyöräilyväylä toisintaa yhä ikävän yleistä käsitystä “kevyestä liikenteestä”, jossa pyöräilyn nähdään kuuluvan jalankulun kanssa samaan vähempiarvoiseen kategoriaan. Se on myös omiaan aiheuttamaan konflikteja liikenteessä, kun jalankulkijat epähuomiossa liikkuvat pyörätiellä ja pyöräilijät jalkakäytävällä.

 

Suunnitelma ei tee pyöräilystä kilpailukykyistä liikennemuotoa eikä edistä kaupungin tavoitteita lisätä kestävää liikkumista. Pyörätiesuunnitelma jatkaa vanhanaikaista perinnettä, jossa pyöräväylä tehdään autoliikenteen ja pysäköintipaikkojen ehdoilla. Turpo toivoo, ettei jo huonolaatuiseksi todettua Puutarhakadun länsipään väylää jatketa yhtä huonolla uudella väylällä.

 

Kuva: Puutarhakadun nykyinen pyörätie on ongelmallinen.

Puutarhakadulle rakennettavan pyöräilyväylän pitäisi olla nykyaikainen ja laadukas. Helsingin kaupungin pyöräliikenteen suunnitteluohje on mielestämme hyvä viite, ja väylän laatutasoon pitäisi ottaa siitä mallia. Näin ollen Puutarhakadulle pitäisi rakentaa joko:

  1. Pyöräkaistat, jotka ovat koko matkaltaan vähintään 1,8 metriä leveät, ja jotka on eroteltu kadunsuuntaisista parkkipaikoista vähintään 0,75 metrin ovenavaustilalla, tai

  2. Yksisuuntaiset jalankulusta rakenteellisesti erotellut pyörätiet, jotka ovat koko matkaltaan vähintään 2 metriä leveät, ja eroteltu kadunsuuntaisista parkkipaikoista vähintään 0,75 metrin ovenavaustilalla tai istutuksilla

 

Mikäli kaikesta huolimatta päädytään rakentamaan kaksisuuntainen väylä, sen täytyy olla Puutarhakadun tärkeys huomioonottaen vähintään 3,5 metriä leveä koko matkaltaan, sekä jalankulusta rakenteellisesti eroteltu. Myös kaksisuuntainen pyörätie tulee olla eroteltu kadunsuuntaisista parkkipaikoista vähintään 0,75 metrin ovenavaustilalla tai istutuksilla.

 

Samassa tasossa olevan jalankulun ja pyöräliikenteen rakenteellinen erottelu on ongelmallinen. Kun jalankulun ja pyöräliikenteen välillä ei ole tasoerottelua, saattavat pyöräilijät ja jalankulkijat päätyä tahattomasti toistensa puolille. Vilkkaassa jalankulkuympäristössä ei suositella pyöräteitä samaan tasoon jalankulun kanssa, joten tämä ratkaisu ei sovi Puutarhakadulle. Pyörätie tulee siis rakentaa sekä yksi- että kaksisuuntaisessa ratkaisussa eri tasoon kuin jalkakäytävä. Pyöräteille ei koskaan pitäisi rakentaa kanttikiviä, ja tästäkin syystä pyörätien erottelu kanttikivellä jalkakäytävästä koko matkaltaan on perusteltua.

 

Suunnitelmassa mainittu ongelmallinen Humalistonkadun risteysalue on riittävän leveä sille, että bussiliikenteen kanssa samansuuntainen pyöräväylä erotetaan ajoradasta riittävän leveällä liikenteenjakajalla, jotta kääntyvien bussien aiheuttama vaara saadaan minimoitua.

 

Pyörällä tai jalan liikkuvien ihmisten turvallisuuden kannalta olisi myös oleellisen tärkeää laskea autojen nopeuksia keskustan kaduilla. Tämä saadaan parhaiten aikaan siten, että katuremonttien yhteydessä ajoratojen leveydet tarkistetaan. Niillä kohdin missä ei ole bussiliikennettä, ajoratakaistan leveyden tulisi olla 2,5 metriä, kuitenkin korkeintaan 2,75 metriä. Linja-autoliikenteen alueella kaistan leveyden tulisi olla 3,5 metriä. Kahdeksan metriä leveä ajorata on liian leveä keskustan kadulle. Kapeampi ajorata laskee autoilijoiden ajonopeuksia luontaisesti, jolloin heillä on risteysalueilla enemmän aikaa reagoida mahdollisiin yllättäviin tilanteisiin. Moottoriliikenteen matalampi nopeus myös vähentää melua sekä pölyä, ja sitä kautta parantaa tuhansien turkulaisten elinympäristön laatua Puutarhakadun ympäristössä.

 

Hyvälaatuista väylää tulee myös tulevaisuudessa jatkaa aina Ratavahdinrinteeseen saakka, sillä tämä on tärkeä pyöräliikenneväylä Portsan, Patterinhaan ja Ruissalon kannalta, ja se on nykyisellään erittäin huonolaatuinen.

 

Pyöräilyn kulkutapaosuuden kasvu on asetettu tavoitteeksi kaupungin strategiassa. Tämän tulee myös näkyä katusuunnitelmissa. Kapeiden, erottelemattomien, kaksisuuntaisten pyöräteiden rakentamista ei yksinkertaisesti voi enää jatkaa, mikäli haluamme yhä useamman turkulaisen liikkuvan tulevaisuudessa pyörällä.

 

Turussa 13.11.2017

 

Turun polkupyöräilijät ry.