Ympärivuotinen pyöräliikenne on viime vuosina kasvattanut valtavasti suosiotaan. Kasvun on huomannut jokainen arkipyöräilijä väylien ruuhkautumisena, vaaratilanteiden lisääntymisenä ja uusien, kokemattomien pyöräilijöiden ilmestymisenä yhteiseen katutilaan. Pyöräilyn suosio on helppo käydä toteamassa vaikkapa Kupittaankadulla, missä liikkuu parhaimmillaan enemmän polkupyöriä kuin autoja. Suosio näkyy negatiivisesti myös Tuomiokirkkoaukion valoissa, missä liikkuminen on Uudenmaankadun ylityksen puutteellisen rakennesuunnittelun vuoksi muuttunut äärimmäisen vaaralliseksi.

Viime viikkoina myös tilastot ovat todistaneet havainnot oikeiksi. Pyörien myynti on ylittänyt autojen myynnin 26 Euroopan maassa ja Helsingissä pyöräily on lisääntynyt keskimäärin 15 % joka vuosi. Pyöräilyn suosiota on kasvattanut trendien lisäksi taloudellinen epävarmuus sekä ihmisten kasvava tietoisuus pyöräilyn helppoudesta, edullisuudesta sekä vaikutuksesta ympäristön ja yksilön hyvinvointiin. Moni kaupunki, Helsinki mukaan lukien, on nostanut pyöräilyn tärkeimmäksi kaupunkiliikenteen kehittämiskohteeksi ja kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi yksityisautoilulle.

Myös Turku on useissa sitoumuksissa, strategioissa ja yleissuunnitelmissa päättänyt panostaa pyöräilyn edistämiseen. Turun kaupunginhallitus on vuonna 2005 hyväksynyt sitoumukset, jotka edellyttävät kaupungin muun muassa vähentävän tarvetta yksityisautoiluun, lisäävän kävelyn ja pyöräilyn osuutta sekä vähentävän liikenteen haittavaikutuksia ympäristöön ja terveyteen.

Turun yleiskaavan 2020 liikenteellisissä tavoitteissa on asetettu etusijalle joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn olosuhteiden kehittäminen, jotta henkilöautoliikenteen osuus matkoista ei kasvaisi. Keskustan pyörätieverkosta on päätetty sitovasti ainakin vuosina 1986 (keskustan liikenteen vaihekaava), 1997 (keskustan kehittämissuunnitelma), 2001 (kaupunginvaltuuston päätös kevyen liikenteen väylien toteuttamisjärjestyksestä) ja 2010 (kävelyn ja pyöräilyn kehittämisohjelma).

Turusta ei siis näyttäisi puuttuvan hyvää tahtoa, mitä tulee pyöräliikenteen kehittämiseen. Todellisuus on toinen.

Päättäjät ovat toistuvasti unohtaneet päätöksensä ja vaalilupauksensa, kun rahaa väylien kehittämiseen pitäisi löytää. Eikä vuosi 2014 näyttäisi tekevän poikkeusta. Vuoden 2014 talousarvioesitys ei sisällä lainkaan ehdotuksia keskustan pyöräliikenneväylien kehittämiseksi.

Turun Polkupyöräilijät ry vaatii, että 28 vuoden ajan toistuvasti päätetty pyöräliikenneverkon rakentaminen viimein aloitetaan. Rakentaminen on aloitettava vuoden 2014 aikana, ja suunnitelman toteutumista on seurattava vuosittain sekä viiden vuoden aikavälillä. Esimerkiksi Hämeenkadun pyörätielle on osoitettava investointirahaa jo ensi vuodelle. Aiemmin päätetyistä pyöräväylistä ovat kesken mm. Humalistonkatu, Puutarhakatu ja Yliopistonkatu, joiden valmistuminen on syytä turvata vuoden 2014 talousarviossa. Pyöräilyn kehittämiselle, kuten keskusta-alueen kunnollisille pyöräparkeille, on varattava oma kohdennettu osuutensa talousarviosta.

Kotimaisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan euron sijoitus pyöräilyyn tuo kahdeksan euron tuotot. Helsingin liikennesuunnittelupäällikkö Ville Lehmuskosken mukaan jokainen pyöräilty kilometri tuottaa yhteiskunnalle 0,3–1,3 euroa investointitasosta riippuen. Helsingissä onkin otettu kehityssuunta vakavasti mm. palkkaamalla kaksi täysipäiväistä henkilöä suunnittelemaan uusia pyöräliikenneväyliä. Vastaavanlaisia tuloksia on saatu myös ulkomailla tehdyissä tutkimuksissa. Esimerkiksi Tanskassa on laskettu, että pyöräilystä saavutettava hyöty on 1,22 kruunua kilometriä kohden, kun vastaavasti autoilu tuottaa yhteiskunnalle kustannuksia 0,69 kruunua kilometriltä.

Mikäli Turun kaupunki varaisi vuosittain 500 000 euroa pyöräliikenneväylien rakentamiseen, saataisiin keskustaan rakennettua 500 metriä pyörätietä tai pidempi matka pyöräkaistoja. Tämä toisi kaupungille vuosittain 4 miljoonan euron hyödyt.

Pyöräliikenneväylien rakentamiseen – ei vain suunnitteluun – panostaminen on kaikilla mittareilla parhaita sijoituksia, mitä kaupunki voi tehdä. Pyöräily ei ole pienen piirin harrastusta tai liikuntaa, vaan olennainen osa kaupunkiliikennettä, joka vaatii turvalliset ja ajanmukaiset liikenneväylät. Kun pyöräliikenneväylät on suunniteltu oikein, on pyöräily alle kymmenen kilometrin matkoilla tehokkain, edullisin ja järkevin liikennemuoto niin yksilölle, ympäristölle kuin yhteiskunnallekin. Pyöräilyä kehittämällä voidaan luoda terve, tehokas ja viihtyisä kaupunki niin jalankulkijoille, autoilijoille kuin pyöräilijöillekin. Pyöräliikenneväyliä kehittämällä voittavat kaikki.

Turun Polkupyöräilijöiden lausunto vuoden 2014 budjetista.