About Ville Laasonen

Elämän betatestaaja. Entinen autoharrastaja ja nykyinen työmatkapyöräilijä ja sinnikäs kävelijä.
402, 2020

Suojaako polkupyöräily kannabikselta?

By |Tue.Feb.2020|Pyöräilykulttuuri, Turpon blogi|Comments Off on Suojaako polkupyöräily kannabikselta?

Maaseudun kannabikselta suojaava vaikutus puhutti viime vuoden loppupuolella. Itse olen asunut oikeastaan koko ikäni jos ei kävely-, niin pyöräilymatkan päässä kaupungin keskustasta. En ole myöskään koskaan edes kokeillut kannabista, joten se tekee minusta vankan kokemusasiantuntijan?

Kaupunki on täynnä kaikenlaista. Harrastuksia, näyttelyitä, konsertteja, kahviloita ja kauppoja. Joskus kuitenkin iskee sellainen hetki, että ei olisikaan ehkä mitään tekemistä.

Mutta sen sijaan, että käärisin tuhdin marisätkän, istuisin alas miettimään lakupiippujen pahuutta ja rapsuttelisin lihaa syövää lemmikkiä, saatakin hypätä polkupyörän selkään.

Ensin tietysti keitän kahvit termariin ja jos ruokakomero kolisee tyhjyyttään, poikkean hakemassa lähikaupasta evästä. Sen jälkeen polkaisen kohti vaikkapa Pomponrahkaa. Pomponrahkalla on kaunista luontoa ja pieni mukava kävelyreitti. Matkan varrelle on tehty levähdyspaikka jossa yleensä istun syömässä eväitä.

Pomponrahkalla voi lähes unohtaa olevansa kaupungissa, toki lähellä oleva lentokenttä hieman pilaa tunnelmaa. Onneksi ei sentään kuulu mönkijän pärinää tai aseiden pauketta.

Yhden yksittäisen ihmisen kokemus ei tietysti ole merkityksellinen kuin hänelle itselleen. Mutta ei pidä unohtaa, että ei Turun kokoisessakaan kaupungissa ole pitkä matka luonnon helmaan jos sinne vain haluaa ja keksii mennä. Pomponrahka ei ole ainoa vaihtoehto.

Noin satasella saa kirpputorilta käyttökelpoisen polkupyörän, mutta sillä ei saa mönkijää tai hirvikivääriä. Ja polkupyörällä voi ajaa maallakin. Itseasiassa nuoruusvuosinani en aina suunnannut pyörääni kohti kaupunkikeskustaa vaan ajelin usein myös maaseudulla. Vaikka pyöräteitä ei ollut, vähäinen liikenne teki ajamisesta miellyttävää.

Ajokortin saatuani reitit pysyivät usein samoina, mutta tuliko se auto pysäytettyä tien varteen jotta voisi katsella vanhan puusillan alla solisevaa vettä? Pyörän päällä näki ja kuuli paljon enemmän. Itselläni polkupyörä pysyikin aina auton rinnalla.

Suosittelenkin kaikille lämpimästi tutustumaan pyöräilymatkan päässä oleviin luontokohteisiin. En toki voi taata sen suojaavan ketään kannabikselta, mutta ulkoilun terveysvaikutuksia tuskin kukaan voi kiistää.

2611, 2013

Polkupyöräilijä on usein sekakäyttäjä

By |Tue.Nov.2013|Ajankohtaista, Pyöräilykulttuuri|Comments Off on Polkupyöräilijä on usein sekakäyttäjä

Tunnen ihmisiä, jotka eivät juurikaan lähde postilaatikkoa kauemmas ilman omaa autoa. Polkupyöräilijä on harvoin näin omistautunut. Toiset pyöräilevät ympäri vuoden, mutta moni hyödyntää liikkumisvälineitä monipuolisemmin. Kun keli huononee, hypätään bussiin, auton rattiin tai vaihdetaan fillari apostolin kyytiin.

Itsekään en meinaa pyöräillä, ihan omaa turvallisuuttanikin ajatellen, läpi talven. Joudun aloittamaan työmatkani aamuruuhkassa bussien keskellä eikä se varsinaisesti innosta jäisellä kelillä. Jos koko matka olisi pyörätietä, voisin harkita. Nuorempana poljin vielä 20 asteen pakkasellakin. Kävellen taas aikaa menee tunnin verran suuntaansa, joten pyörä saa vaihtua bussiin, kun keli heikkenee.

Jos kuitenkin aikoo pyöräillä talven läpi, löytyy siihen apua. Pyörän voi varustaa nastarenkailla ja viiman- sekä pakkasenkestäviä ajo- ja ulkoiluvarusteita on urheiluliikkeet pullollaan.

Autoilijat kehuvat usein, että auton omistaminen tuo vapautta. Itse tunnen saaneeni taloudellisen vapauden pari vuotta sitten, kun luovuin ruotsalaisesta polttoainekrematoriostani. Auton omistaminen maksaa tietyn verran, ajoi sillä kerran kuussa tai kerran päivässä. Verot ja vakuutukset pitää maksaa sekä huolloista ja katsastuksista täytyy huolehtia vuosittain. Minulla ei ole lapsia kuskattavana, mutta tunnen kyllä sellaisia perheitä, joissa on useampikin lapsi, mutta ei omaa autoa. Ihan omasta vapaasta tahdosta.

Tilanteen tullen en kuitenkaan vierasta auton rattiin hyppäämistä, olenhan ajanut autoa työksenikin. Alun perin ajattelin autosta luopuessani, että vuokraan ajopelin, jos on tarvetta. Jos tarve on satunnaista, tulee vuokraaminen selvästi edullisemmaksi kuin omistaminen. En ole kyllä vielä kertaakaan vuokrannut autoa, skootterin sen sijaan vuokrasin yhtenä kesänä.

Itse olen siis pahimman luokan sekakäyttäjä. Työmatkat kuljen bussilla tai pyörällä, lyhyemmät matkat menen mielelläni jalan. Jos on asiaa Paimioon tai Raisioon, bussi kulkee sinnekin. Pidemmät reissut suoritan junalla tai bussilla sen mukaan, mistä satun saamaan halvimman lipun. Kyttään mieluummin tarjouslippuja kuin bensan hintaa. Autoa ajaessani inhosin myös yli kaiken ruuhkassa matelemista. Bussissa sekin sujuu paljon mukavammin, kun voi selata päivän uutiset kännykän ruudulta.

Viime vuonna hankin skootterin, mutta menneenä […]