Polkupyörä on kaupungissa ylivoimaisesti kätevin liikenneväline!
Pyöräilen töihin, kouluun, kauppaan, elokuviin, kirjastoon, marjastamaan, uimaan, jumppaan ja joskus harvoin ihan muuten vain – yleensä tarkoitus on siirtyä paikasta toiseen mahdollisimman helposti. Kävely olisi hitaampaa, auto tarvitsisi parkkipaikan ja julkisilla liikennevälineillä olisi muiden suunnittelemien reittien ja aikataulujen varassa.

Paitsi kätevää, pyöräily on hauskaa!
Pyörän satula on yksi lempipaikkojani maailmassa. Miten sitä nyt selittäisi. Pyörän selässä on kiinni ympäristössä: äänet, tuoksut ja näkymät ovat lähellä eivätkä auton korin takana. Lisäksi paikasta toiseen pääsee paljon nopeammin ja vaivattomammin kuin kävellen.

Miten on mahdollista, että kätevä ja hauska tapa liikkua voi olla joskus sitten niin hankalaa?
Autoilijoiden, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden paikat ja roolit liikenteessä ovat lievästi sanottuna sekavat. Pyöräily on ikävä kyllä liikennesuunnittelussa rinnastettu lähemmäs jalankulkua kuin autoilua, joten pyöräilijät joutuvat usein liikkumaan jalankulkijoiden vieressä ja jopa seassa.

Autokaistoilla pyöräily on kaupunkinopeuksilla yleensä sujuvaa, ja niitä pitääkin käyttää, jos pyörätietä ei ole. Valitettavasti vaan aina löytyy autoilijoita, jotka luulevat, että autokaistalla oleva pyöräilijä on väärässä paikassa, eikä ihme; autokoulussa opitaan ottamaan huomioon lähinnä toisten autojen liikkeitä. Jalankulkijan näkökulmasta taas pyöräilijä voi vaikuttaa arvaamattoman nopealta tai vaaralliselta. Jos tila on ahdas ja väistämissäännöt sekavat, niin ei ihme, että törmäyksiä syntyy. Voi kun saataisiin selkeät omat väylät kaikille!

Aina ei tosin pyörätien tai -kaistan olemassaolokaan auta, vaan äkkipysähdyksiin ja väistöliikkeisiin saa pyöräillessä varautua. Aikani väisteltyäni ja pujoteltuani aloin ottaa kuvamuistoja siitä, mitä kaikkea polkupyörien omalta reviiriltä löytyykään: tähän mennessä muun muassa autoja, pakettiautoja, kuorma-autoja, jalankulkijoita, kuoppia, lasinsiruja ja muuta sekalaista. Tervetuloa seuraamaan jatkoa: http://tanaanpyoratiella.wordpress.com

Kirjoittaja
Miina Nurmi